Ankia'sDIY

Tervetuloa inspiroitumaan luovan kaaoksen käsityösivustolle, jossa kaik lähtee käsist ja luovuus lapasest!

Tunnelmallinen ja valloittava Kuusankosken Taideruukki

Taideruukkiin ja Littlebitdesigniin tutustumassa

Viimeistä harjoittelupaikkaa miettiessäni ajattelin että olisi ehdottomasti mahtavaa päästä harjoitteluun johonkin käsityöalan pienyritykseen, sillä näyttöjäni ajatellen paikan tulisi olla sellainen jossa olisi mahdollisuus toteuttaa sekä tuotteenvalmistaminen käsityönä, että palveluntuotteistamisen näytöt.

Koska olin aikaisemmin ollut harjoittelussa Anjalannuorisokeskuksella joka oli yksi tulevien Kouvolan asuntomessujen upeista etäkohteista, mietin että olisi aivan mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan myös jompikumpi kahdesta muusta messujen etäkohteista. Verlaan minulla olisi ajokortittomana ollut melko haasteellista kulkea, joten sen pohjalta päädyin kyselemään harjoittelupaikkaa Kuusankosken taideruukista.

Taideruukissa toimii monta lahjakasta käsityö- ja taidealan yrittäjää, sekä tunnelmallinen kahvila Cafe Ruukitar, josta saa suussasulavia herkkuja ja hyvää kahvia. Eniten minua kuitenkin houkutti ajatus päästä tutustumaan yrityksiin LETHERgo tai Littlebitdesign, sillä olin löytänyt heidät jo aikaisemmin netin välityksellä eri tahojen kirjoittamien juttujen kautta, ja molemmat yritykset olivat saaneet mielessäni välittömän WAU!-efektin aikaiseksi juttuja lukiessani.

LETHERgo Ullan kierrätysnahasta taidokkaasti valmistamat korut ja asusteet tukisivat hyvin omia arvojani kierrätysmateriaalien hyötykäytön suhteen, kuin myös Littlebitdesignin korujen muotokieli, asenne ja tyyli tuntuivat heti omalle persoonalleni istuvalta. Ennen yhteydenottoani näihin yrityksiin kuulin että pari luokkatoveriani olivat hakeneet harjoittelupaikkaa samoista yrityksistä joista itse ajattelin kysyä, ja mahdollisesti saamassa paikat.

Olen auttamatta liian myöhään liikenteessä ajattelin, mutta päätin jokatapauksessa soittaa ja kysyä paikkaa. Koin positiivisen yllätyksen kun soittaessani Littlebitdesignille Anniki pyysi minua käymään paikanpäällä! Sovimme ajan tapaamiselle ja sain kuin sainkin harjoittelupaikan! Koin itseni hyvin onnekkaaksi juuri tämän harjoittelupaikan saadessani. Minun ei tarvinnutkaan tarttua plan B:hen jonka olin ehtinyt mielessäni miettimään!

Intoa täynnä laitoin samantien viestin miehelleni että sain harjoittelupaikan juuri sieltä mistä olin toivonutkin! Vasta kotiin palattuani tajusin että apua, miten ihmeessä pääsen kulkemaan paikanpäälle? Entä miehen vuorotyö, ja nuorimman lapsen hoitoajat? Miten tämä kaikki sovitettaisiin yhteen?

Olin ollut niin innoissani etten ollut tajunnut ajatella näitä asioita harjoitteluni yhteen sovittamiseksi perheen aikataulujen kanssa. Tähänkö tämä nyt tyssää mietin hieman pettyneenä hetken?

Onneksi miehelläni on niin joustava työnantaja joka suostui siihen että mieheni voisi työharjoitteluni ajan tehdä pelkiä aamuvuoroja, suuri kiitos siis hänelle! Suuri kiitos myös miehelleni joka tukeakseen minua omissa tavoitteissani suostui hyppäämään aamuvuoroja tekevän koti-iskän rooliin vaimon ollessa poissa kotoa arkisin klo:10.15-19.00 välillä. Työaika minulla ei tosin ollut noin pitkä päivittäin, vaan 5h/päivä, mutta bussilla kulkeminen työharjoitteluun verotti joka päivältä vähintään 1h 45min.

Littlebitdesignilla pääsin tutustumaan yrittäjän arkeen. Ei mikään piece of cake homma, mutta Anniki ja Ulf handlaavat homman hienosti vakaalla ammattitaidolla ja osaamisella! Rohkea, avoin ja toimeen tarttuva asenne joka heistä huokuu on todella ihailtavaa!

Anniki on ohjaajana osaava, suora, rehehellinen, oma itsensä, lempeä ja tarvittaessa jämäkkä, niinkuin asiaan kuuluukin. Räiskyvä persoona, jolla on mielettömän hyvä sydän ja huumorintaju! Ja mikä upeinta näiden kahden ihmisen Annikin ja Ulfin persoonallisuudet näkyvät, ja saavat räiskyä Littlebitdesignin upeissa tuotteissa ja mallistoissa. Mukana on lisämaustetta tuomassa myös yhteistyökumppaneiden käden jäljet. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tarjontaan www.littlebitdesign.fi ja kokemassa paikanpäällä kaupan sekä työhuoneen mielekäs tunnelma! Löydät heidät myös instagramin ja facebookin kautta: #littlebitdesign

Littlebitdesignilla pääsin kasaamaan monenlaisia koruja, pakkaamaan jälleenmyyntitilauksia, ja olemaan osana korusuunnittelua, luomaan jotain omaa, mutta kuitenkin brändiin sopivaa uutta. Työilmapiiri oli kannustavaa, ja innostavaa. Joka päivä paikalle oli mukava mennä! Pääsin oppimaan tekstikorujen tummennusta ja naputtamaan työharjoittelupaikalla ihan luvan kanssa! 

LB:ssä pääsin siis kokeilemaan naputtamista, voisi luulla että olisin siinä melkoisen hyvä ainakin suullisesti kuulemma osaan sen homman hienosti, väittää meidän muksut ja mies!

Mutta tämä olikin vähän eri juttu, joten en ollut tässä ihan niin pro kun ensimmäistä kertaa tein. Koruista tosin tuli ainakin kantajansa näköiset!

Ajatuksena itselläni oli tehdä teksti "Sopeutumishäiriö" mahdollisimman vinksinvonksin, sekä harjotella tekstin naputusta myös suht suoralla linjalla. Noh onnistuin ja en.

Miksi juuri tämä teksti?

Koen että se on aivan kuin minulle tehty! Sillä ihmisillä on toisinaan jonkinlainen kummallinen tarve yrittää lokeroida toisia käyttäytymisen, pukeutumisen, suuntautumisen, uskonnon, ajatusmaailman tai esim. musiikkimaun mukaan tiettyyn lokeroon.

Itse en ole koko elämäni aikana tuntenut kuuluvani minkäänlaiseen lokeroon, enkä haluakaan. Olen ylpeä siitä että voin olla juuri sellaisessa lokerossa kuin haluan, silloin kun haluan, tai vaikka jakautua niihin kaikkiin yhtäaikaa. En siis sovi omasta mielestäni mihkään tiettyyn muottiin enkä edes halua.

Tuskin meistä kukaan on vain yhden lokeron ihminen, meissä ihmisissä on monia eri ulottuvuuksia ja puolia, ja mielestäni jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on! Elämässäni on ollut ylä ja alamäkiä, toisinaan se on käynyt psyykkeeni päälle niin että lääkäri on kirjoittanut sairaslomapaperiin mm. "sekamuotoinen sopeutumishäiriö" kun näin sen tekstin siinä paperilla ekaa kertaa niin mua huvitti, koska itselläni on usein elämän aikana ollut sellainen olo että en aina meinaa osata sopeutua normaaliin ihmiselämään tai tähän maailmaan, aikaan tai muuta sellaista.

Ei toki aina, vaan vaihtelevasti eri tilanteista riippuen, joskus elämä heittää meidän ihmisten eteen raskaitakin asioita ratkottavaksi, ja silloin voi olla vaikeaa tuntea sopeutuvansa.

Toisinaan suru tai muuten vaikea elämäntilanne voi saada ihmisen jopa tuntemaan itsensä häkkiin suljetuksi, joten ajattelin tekstin nähdessäni hieman huvittuneena mielessäni että:

”Hei mistä te tiesitte?! Tää sana kuvaa mua tällä hetkellä just hyvin!"

Nyt tää sana koristaa mun rannetta muistutuksena siitä, että vaikeimmistakin asioista selviää, ja että elämä kaikkine suruineen ja iloineen on aina elämisen arvoinen, ja ettei aina tarvitse jaksaa sopeutua, vaan joskus on otettava aikaa itselleen vetäytyä omaan rauhaan jotta voi taas kukoistaa. Vähän niinkuin luonto lepää pitkän talven ja puhkeaa kukkaan aina keväisin, niin meidän ihmistenkin on joskus vain pysähdyttävä ja ladattava akkuja, jotta pääsisimme vaikeimman yli ja elämässä eteenpäin.

Toisinaan mulla itselläni on sopeutumishäiriö sosiaalisiin tilanteisiin, toisinaan aikaisiin maanantai aamuihin, välillä jopa äitiyden ja oman itseni kanssa, ja erityisesti niihin tilanteisiin kun aamukahviin ei ole maitoa tai mun suklaavarastot ovat mystisesti kadonneet parempiin suihin!

Enkä todellakaan tehnyt tätä korua siksi itselleni että mielenterveysasiat olisi mulle leikinasioita, vaan puhtaasti siksi että ne tarvii näkyvyyttä, niistä pitää pystyä myös puhumaan, syystä että tää yksi sana kuvaa mua itseäni omasta mielestäni tosi hyvin, ja merkitsee mulle paljon!

Artesaani koulutuksen satoa

Näin valmistumisen kynnyksellä ajattelin että olisi mukava hieman teroittaa muistia viimeisen 1,5 vuoden opintojeni ajalta. Mitä kaikkea sitä on päässyt kokeilemaan ja mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä ja opittua?

Pelkkä Artesaani sana tuskin avaa kovinkaan monelle ohjaustoiminnan artesaanin osaamisalaa, tai sitä miten paljon tähän laaja-alaiseen kädentaitojen kirjon koulutukseen sisältyy. Kun aloitin opinnot olin intoa täynnä, pieni jännitys myöskin leijui ilmassa, en oikein tiennyt mitä tuleman pitää, vaikkakin hyvin pieni haisu asiasta toki olikin.

Ensimmäiset tietotekniikan tunnit vetivät käsillään tekevän ihmisen ihokarvat pystyyn! Tietotekniikkaa, hyi kamala en minä osaa, pysty tai kykene, oli ensimmäinen ajatukseni, toinen oli että eipä voisi vähempää kiinnostaa!

Tämä reaktio johtui puhtaasti siitä että tähän asti joka kerta kun istuin tietokoneen tai muun älylaitteen ääreen minusta tuntui etten ymmärtänyt koko laitetta, saati laite minua, ettemme puhuneet ollenkaan samaa kieltä toisillemme! Ajan kuluessa opin kuitenkin tulemaan toimeen tietoteknisten laitteiden kanssa, ymmärtämään uusia ohjelmia ja sovelluksia joihin tutustuimme ja käyttämään niitä sekä tietokoneella että puhelimella, kuinka kätevää!

Tämä onnistumisen tunne poiki ajatuksen omien kotisivujen perustamisesta, ja tässä sitä nyt ollaan!

En edelleenkään ole mitenkään pro tietoteknisten laitteiden kanssa, välillä tekniikka pettää ja oma osaamisen puute sen korjaamisessa laittaa työntämään sormen suuhun, mutta avun hankinta ongelman ilmaantuessa osaavammalta taholta on monesti auttanut, sekä sitkeys tehdä asioita alusta, ja uudelleen erehdyksen ja virheiden kautta, tai niistä huolimatta! Edelleen minulla on paljon opittavaa tässä tietotekniikan laajassa maailmassa, en esimerkiksi vieläkään ole oppinut sitä miten saada tälle sivustolleni suorat www linkit toimimaan, niin että te rakkaat lukijat pääsette linkkien kautta suoraan klikkauksella muille sivustoille netin syövereissä, sen selvittäminen on minulla edelleen työnalla! Pahoittelen tämän ominaisuuden puutetta, mutta lupaan yrittää korjata asian tulevaisuudessa!

Vaikka en edelleenkään erityisesti nauti tietotekniikan kanssa toimimisesta, en sitä myöskään yli kaiken inhoa, sillä siitä on ollut huomattavan iso apu ja hyöty omiin tavoitteisiini pyrkimisessä, ja jossain määrin sen käyttö on myös mielestäni todella hauskaa ja arkea helpottavaa! Enpä olisi tätäkään puolitoista vuotta sitten itsestäni uskonut!

Toinen opintojen alkuun hyvin vahvasti ihokarvat pystyyn nostattava asia minulle oli tekstiilityöt, tai lähinnä erityisesti ompelu ja ompelukoneen käyttö! Jälleen yksi monimutkainen sähköllä toimiva laite, ja mikä hauskinta? Yksikään niiden merkeistä ei ole täysin samanlainen kuin joku toinen, vaikka kaikki periaatteessa toimivat samalla periaatteella, on jokaisessa omanlaisensa nippelit nappelit ja kommervenkkinsä, ai että taas pääsin kasvattamaan harmaita hiuksia nuorehkoon kuontalooni!

Ei sieltä ompelukoneen äärestäkään lopulta ihan tyhjin käsin lähdetty! Opin tekemään muutamia erilaisia saumoja, ylike ja alike ompelua, ja ainakin melkein kesyttämään myös oman ompelukoneeni! Tyhjin käsin ei siis jääty kyllä tässäkään uudessa asiassa, vaikkakin edelleenkin ompelua koneella vierastan, mutta nykyään mahdun suhteellisen sopuisasti isältäni saamani ompelukoneen kanssa samaan huoneeseen, ja se on löytänyt paikkansa varaston nurkasta työpöydälleni asti. Plussaa siis tämäkin!

Tilkkupallo lasten pieniksi jääneistä paidoista ja muista jämä kankaista

Perinteiset käsityötekniikat

Perinteisten käsityötekniikoiden osalta pääsin tutustumaan mm. peittokirjonnan, lautanauhan ja pirtanauhan tekoon, oppimaan kuinka kehrätä villaa langaksi käsikutoisin menetelmin, ja monta monta muuta asiaa. Tutustuimme myös mm. makrameen saloihin, haarukkapitsiin, tunisialaiseen virkkaukseen jne. Pääsimme myös pikaisesti tutustumaan pitsin nypläykseen luokkatoverin halusta opastaa meitä muita siihen. Itsestäni se tuntui kovin monimutkaiselta, ja vaatisi asiaan perehtymistä hieman syvemmin kuin muutamien tuntien kokeilun, mutta hauskaa se oli silti, vaikka en toki edes pientä rannenauhan mittaista mallikappaletta saanut sillä kertaa valmiiksi.

Se tässä koulutuksessa on ollut myöskin valtava rikkaus,että opettajien lisäksi meissä opiskelijoissa oli suuri joukko eri käsityötaitojen osaajia, ja näin ollen saimme ja opimme paljon myös toinen toisiltamme!

Tekstiili puolella opimme kankaiden materiaalituntemuksen lisäksi myös erillaisia kankaanpainanta menetelmiä, sekä kankaiden värjäystekniikoita. Valmistamaan sabluunoita ja omia leimasimia. Pääsimme myös kokeilemaan sekä märkä- että neulahuovutusta, näistä jälkimmäisen koin itselleni mieluisammaksi.

 

 

Pirtanauhan tekoa ensimmäistä kertaa

Kankaanrjäys kokeilu, marmorointitekniikalla

Märkähuovutusta

Ensimmäinen neulahuovutustyö valmistumassa

Kankaanpainanta kokeiluja, itse tehdyllä sabluunalla ja leimasimella

Kohoväri kokeiluja, painantaa kehikolla ja muita värjäystekniikka kokeiluja

Puutyötekniikat

Puutyötekniikoissa pääsimme tutustumaan erilaisiin puuntyöstö menetelmiin käsin sekä koneellisesti, opimme hieman mm. pintakäsittelyä, intarsiaa, ja teimme kankaanpainantaa varten kehikot. Isoja puuntyöstö koneita emme kuitenkaan liiemmin käyttäneet. Puutyötekniikoiden osalta olisin toivonut tunteja enemmän, sillä verrattaen siihen miten paljon opimme tekstiilipuolen käsityö taidoista oli puutöiden osalta opintokokonaisuus verrattaen suppea, mutta kaikkea ei voi saada ja on ymmärrettävää että oppilaitoksissa on tietyt resurssit ja joitakin kokonaisuuksia mahdollista opettaa syventävämmin kuin toisia. Perus pohjan puutöihin ja pintakäsittelyyn tämä osio antoi kuitenkin ihan hyvin, ja paljon on myös itsestä kiinni mihin aiheisiin haluaa syventyä enemmin ja kehittää osaamistaan, sekä ylläpitää opittuja asioita jatkossa. Opintojen jälkeen tietyt osa-alueet vaativat vielä itseltänikin lisä perehdytystä ja itseoppimista, kuten mm. ompelukoneella ompeleminen.

Liitosten väsäilyä kankaanpainanta kehikkoon

Kehikkoja valmistumassa

Vetimien valmistusta lipastoon, Tukipuu ry:llä harjoittelussa ollessani

Valmiit vetimet, pintakäsitellyssä lipastossa. Lisää kuvia muutoksesta löytyy sivulta ”vanhasta uutta”

Ensimmäiset intarsia eli viilutustyöni

Vanhan matkalaukun muuntaminen peilikaapiksi

Ensimmäinen näyttötyöni

Pulpetista peilipöydäksi

Metalli ja jalometalli osuus

Metallipuolella pääsimme tutustumaan mm. taontaan, hitsaukseen, toteuttamaan kierrätysmetallista käyttöesineitä, opimme erilaisten metallien eroja. Jalometallipuolella pääsimme tutustumaan korunvalmistuksen saloihin ja jalometallituotteita koskeviin säädöksiin, saimme kattavasti tietoa korujen valmistuksesta, ja sen historiasta sekä jalometalli korujen valmistukseen ja myymiseen liittyvistä lainsäädännöistä. Korujen valmistukseen hurahdin aivan täysin, ja koin että nyt olen tainnut löytää sen oman juttuni!

Ahjon äärellä

Taonta hommia

Taontaharjoituksena syntyi ripustuskoukku metallitangosta

Hitsauksen harjoittelua

Plasmaleikattujen osien sommittelua

Metallinen lampunvarjostin

Korulenkkien sahausta kuparilangasta

Klova, lehtisaha, lenkkikierteet, ja valmiita lenkkejä

Ketjun kasaamisen harjoittelua rautalanka lenkeistä

Korvakorulenkkien valmistusta

Ensimmäisiä korvakoruja valmistamassa, materiaalina hopealanka ja levy

Ensimmäiset ranneketjut hopeasta

Hopeasavisormus

Ensimmäinen hopeasavityö, sydän riipus

Ohjaustoimintaa pääsimme oppimaan teorian lisäksi käytännössä, niin koululla kuin työharjoittelupaikoissa. Opimme vuorovaikutus taitoja, itsetuntemusta, ryhmäytymistä ja ryhmäyttämistä. Pääsimme työskentelemään eri kulttuuritaustaisten ihmisten parissa sekä tutustumaan erityisryhmiin, ja erityistuen tarpeessa oleviin ohjattaviin. Kaiken tämän lisäksi pääsimme kokeilemaan savitöiden tekoa, tekemään paperimassatöitä. Tein ensimmästäkertaa elämässäni myös mosaiikki työn, josta piti tulla pannunalunen, mutta työ ei ihan onnistunut, joten ei päätynyt keittiöön asti, mutta ensimmäiseksi työksi se oli ihan ok. Ainakin opin erheiden kautta sen miten mosaiikki työtä ei kannata tehdä, joten ensi kerralla (jos sellainen joskus tulee) osaan toimia toisin! Tai vähintäänkin osaan ohjeistaa muita siinä miten ei kannata tehdä!

Pääsimme tekemään myös helmikirjontaa, kirjansidontaa ja tutustumaan erilaisiin kuvallisen ilmaisun tekniikoihin. Nyt kun oikein muistelee ja mietii niin tässä kaikessa kertomassani on ehkä noin puolet siitä mitä kaikkea olemme päässeet kokemaan ja oppimaan. Yllättävän paljon mahtuu asioita puoleentoista vuoteen.

Savitöiden parissa, pika kurssi elävän mallin kanssa työskentelystä

Plastisensommittelun kurssilla valmistuneita savitöitä, ei menny ku stömsössä, osa otti hieman osumaa ja hajosi


Anjalan historiaan, kulttuuriperintöön ja Nuorisotyöhön tutustumassa

Anjalan kartano

Viljamakasiini, kesäkahvila

Kartanon ranta, vastapäätä vanha tehdas

Reginakoulu

Harjoitteluni Nuorisokeskus Anjalassa

Viimeisimmästä blogi postauksestani on kulunut jälleen ikuisuus. Pahoittelut tästä. Paljon on uutta tapahtunut ja olen päässyt tutustumaan moniin uusiin asioihin ja ihaniin ihmisiin. Harjoittelujaksollani Nuorisokeskus Anjalassa pääsin tutustumaan ryhmien ohjaukseen mitä upeimmassa miljöössä vanhan Anjalankosken alueella, Kouvolan Anjalassa. Nuorisokeskus Anjalan toiminta ja palvelut ovat hyvin monimuotoisia, joten harjoittelujaksoni oli vain raapaisu siitä mitä kaikkea tämä upea paikka ja sen toiminta pitää sisällään. Nuorisokeskus Anjalan taustalla toimii Ankkapurhan kulttuurisäätiö joka vaalii alueen kulttuuriperintöä. Nuorisokeskuksen sekä kulttuuripuiston alue on kaikille avointa aluetta, jossa järjestetään mm. leirikouluja, Nuottavalmennuksia, virkistys ja tykypäiviä. Alueella on mahdollisuus myös majoittua, varata kokous ja juhlatiloja jne. Itse en tosin majoitusta tarvinnut, sillä tämä upea paikka sijaitsee melkein kiven heiton päässä kodistani, joten pääsin päivittäisillä pyöräretkilläni oikaisemaan Inkeroisten ja Anjalan välisen patosillan kautta, siinäkin mielessä oli mahtavaa että sain mahdollisuuden suorittaa harjoitteluni juuri tässä upeassa paikassa, sillä matkakaan ei ajokortittoman päätä huimannut! Kesäisin Anjalassa toimii myös aivan valloittavan ihana makasiinikahvila josta saa ihastuttavia herkkuja, ja jossa järjestetään kesäisin myös taidenäyttelyitä. Kulttuuripuiston alueella on siis hyvin monimuotoista toimintaa, ja sen lisäksi myös hyvin monimuotoinen historia joka ulottuu aina kivikaudelle asti! Kannattaa ehdottomasti tutustua tarjontaan ja toimintaan heidän kotisivujensa kautta: www.nuorisokeskusanjala.

 

Harjoittelun aikana pääsinkin kaiken muun ohella uppoutumaan Anjalan mielenkiintoiseen ja pitkään historiaan, ja sen monimuotoisuuteen näyttötöitäni suunnitellessa, ja sieltä sainkin suurimman osan inspiraatioistani näyttötöitäni suunnitellessa. Suoritin Nuorisokeskuksessa yhteensä 4 näyttöä joista ensimmäinen oli asiakaslähtöinen valmistaminen, johon yhdistin myös tuotteen suunnittelun näytön.

Ajatuksena oli suunnitella ja valmistaa prototyyppi jostakin mahdollisesta myyntituotteesta tämän kesän tulevia asuntomessuja 12.07-11.08.19 ajatellen, sillä Anjalan kulttuuripuisto on yksi Kouvolan asuntomessujen mielenkiintoisista etäkohteista muutaman muun joukossa! Pitkän pohdinnan ja ajatusten vaihdon tuloksena syntyi prototyyppi Anjalan kartanon kuvalla varustetusta tarjottimesta.

Toteutukseen käytin itse ottamiani ja muokkaamiani valokuvia kartanosta, otin kuvia myös makasiinikahvilasta muokatakseni niitä ajatukseen sopivaksi, mutta päädyin kuitenkin käyttämään varsinaisessa työssäni kartanon kuvaa sillä se puhutteli minua enemmän. Käytin toteutuksessa kuvansiirtotekniikkaa puulle.

 

Toisina näyttöinäni olivat kulttuurilähtöisen palvelun ja ohjaustoiminnan toteuttamisen näytöt jotka myöskin yhdistin toisiinsa jo työtä suunnitellessa. Näissä näytöissä perehdyin Anjalan kivikautiseen historiaan, sekä korujen valmistuksen historiaan aina kivikaudesta lähtien, suunnittelin tämän pohjalta koru- ja pienesine pajan jonka ohjauksen toteutin nuorille Jopolaisille, eli joustavan perusopetuksen piiriin kuuluville nuorille ja heidän ohjaajilleen. Ajatuksena minulla oli näissä näytöissä yhdistää sekä kestävänkehityksen periaatteita, että kulttuurilähtöisyyttä, joten materiaalit joita valmistukseen käytettiin olivat kierrätysmateriaaleja, sähköpiuhaa sekä prikkoja ja muttereita.

Nuorisokeskus anjalassa pääsin olemaan osana aivan mahtavaa, innostavaa, ja kannustavaa työyhteisöä rautaisten ammattilaisten parissa, joilla oli aivan mieletön ryhmähenki! Haluan kiittää nuorisokeskusta tästä mahdollisuudesta, sillä sain ja opin todella paljon itse, ja koin myös että itsellänikin oli jotain annettavaa, ja että sitä arvostettiin myös paljon!

Suosittelen lämpimästi Anjalan kulttuuripuistoon vierailua kaikille jotka haluavat nähdä ja kokea jotain ainutlaatuista, mielettömän ihana paikka viettää vaikka päiväpiknik näin kesäisin!

Makasiinikahvilasta muokkaamani kuva

Anjalan kartano

Tarjotin kartanon kuvalla

Lumikenkäilyä talvisissa maisemissa

Makasiini kahvila

Syksyn kuulumisia (päivitetty 19.10.2018)

Opiskelut ja lapsiperhearki ovat pitäneet minut jälleen kiireisenä. Tänään minulla kuitenkin alkoi syysloma ja sen kunniaksi ajattelin hieman koittaa keretä päivittämään sivustoa ja blogia. Paljon on kerennyt tapahtua, elokuussa meillä oli muutto uuteen asuntoon ja olen pikkuhiljaa tuunaillut kalusteita uuteen kotiin sopivaksi. Uudessa kodissa on mielettömän ihana suuri terassi johon sain heti ideoita mitä sinne ensi kesänäkin voisi esille laittaa. Tällähetkellä terassilta löytyy terassipöytä, pari tuolia ja pyöränvanteesta tekemäni valollinen seinäkoriste, tekokukille maljakoksi maalattu lasipullo, sekä maalausnurkkaus jota tosin olen alkanut jo siirtää talviteloilleen.

 

Lokakuun alussa aloitin työharjoittelujakson ohjaustoiminnan parissa. Opintojeni myötä olen tutustunut tuotesuunnitteluun ja päässyt toteuttamaan sitä myös itse. Suunnittelin mm. lokerointia vastustavat korvakorut kierrätysmateriaaleista. Korujen teko kierrätys- ja luonnonmateriaaleista on kiehtovaa, vaikkakin pidän työskentelystä myös jalometallien parissa. Mielessäni on vilahtanut ajoittain ajatus oman kierrätyskorumalliston suunnittelusta ja toteutuksesta, aika näyttää jääkö homma haaveilu asteelle, vai ottaako ajatus vielä lisä tuulta alleen. Saksalaiselta työharjoittelija ystävältäni loppuu harjoittelu lomani aikana joten halusin muistaa häntä jotenkin. Työharjoittelu paikkamme miljöössä kasvaa valtavasti tammenterhoja joten eräänä päivänä päädyin keräämään terhojen hattuja ja tein hänelle kaulakorun yhdistäen niitä metalliketjuun, ajatuksena antaa hänelle matkaan muistoksi jotain käsin tehtyä täältä suomesta. Tästä sain myös ajatuksen ehkä jatkojalostaa ideaa eteenpäin tulevaisuudessa.

 

Olen edelleen teidän lukijoiden ja sivujeni seuraajien puolesta pahoillani siitä että en ole ohjeita ehtinyt sivustolle päivittämään, tällä hetkellä sitä en myöskään pysty tekemään, sillä suurinosa ohjekuvamateriaaleistani löytyy läppäriltäni josta hajosi muuton yhteydessä piuha, enkä vielä ole saanut uutta tilalle. Kiitos kuitenkin kärsivällisyydestänne ja mitä ihaninta syksyä jokaiselle! Toivon että ennen joulua kerkeisin muutamat jouluaiheiset käsityö-ohjeet kuvineen kasaamaan!

Tunnelmakuva uuden asunnon terassilta (kuvassa n.1/3 osa terassistamme)

Saksalaiselle ystävättärelleni tehty kaulakoru läksijäislahjaksi

Häkkilokero korvikset ja tarina niiden takaa

Nämä kierrätyskorvikset syntyivät jyrsijäverkon, helmien ja kuparilangan lisäksi ajatuksesta vastustaa ihmisten lokeroimista, sekä mustavalkoista ajattelutapaa. Helmet symboloivat mustavalkoisia ajatuksia ja häkkilaatikot niitä lokeroita jotka koittaa meitä ihmisiä määrittää. Nämä korvakorut muistuttavat siitä että meissä jokaisessa on monia ulottuvuuksia eikä ketään voi sulloa yhteen ainoaan lokerotyyppiin. Sen sijaan mustavalkoisen ajattelumallin voi jättää vaikka häkkilokeroon, ja ajatella sekä nähdä tämä maailma ja sen ihmiset kaikessa värien kirjossa, kaikkine ulottuvuuksineen. Jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin on, ja jokaisessa meissä on monia erilaisia ulottuvuuksia ja piirteitä jotka ovat rikkautta. Näistä rikkauksista syntyy kaunis ja uniikki kokonaisuus, juuri omanlainen ja arvokas. Ole sellainen kuin olet, ja arvosta itseäsi on se viesti jota näillä korvakoruilla haluan välittää!

Saman ajatuksen siivittämät korut yhdellä lokerolla (oikenpuoleinen kuva)

Tuikkufoliokorvakorut ja tarina niiden takaa

Ensimmäiset tuikkufoliokorvakoruni syntyivät alunperin kierrätysajatuksen lisäksi puolustamaan herkkyyttä ja herkkyyden voimaa. Tuikkufolio materiaalina on herkkä ja varoen työstettävä. Lehti symboloi luonnon ja ihmisen herkkyyttä sekä herkkyyteen liittyvää voimaa. Herkkä ei ole voimaton, herkkyys on vahvuus jota pitää kunnioittaa ja vaalia. Luonto on herkkä ja tarvitsee huolenpitoa, luonto antaa myös meille ihmisille voimaa. Herkkä ihminen osaa näyttää tunteensa, ja tuntea empatiaa toisia kohtaan, se on todellista rohkeutta ja vahvuutta! Nämä korvakorut kannustavat kierrättämään ja vaalimaan jokaisen omaa herkkyyttä! Ole sellainen kuin olet, pidä huolta itsestäsi ja muista on se viesti jota näillä korvakoruilla haluan välittää! 

Kaulimen tarina

Ehostettu perintökaulin

Pala äitini suvun historiaa keittiön seinällä (Päivitetty 17.07.2018)

Tämä kaulin on valmistettu käsityönä vuonna 1938. Kaulin on peräisin äitini kotikylästä Syötteeltä vanhasta Vaarankylästä, joka sijaitsee pohjoisessa n.150km Oulusta pohjoiseen, lähellä Pudasjärven kaupunkia. Köyhän suurperheen perintökaulin.

Tällä on varmasti monia satoja ellei jopa tuhansia leipiä aikanaan leivottu. Kuulemani perusteella äitini äiti Eliina Rytinki (Elma) on tämän kaulimen saanut mieheltään Eino Johannes Rytingiltä häälahjaksi vuonna 1938. Kaulin on pappani Einon itse käsin veistämä, kokopuisesta metrihalosta veistetty. Siihen aikaan tehtiin kirnut, pirttipöydät ja vispilätkin itse. Isovanhempani olivat käsityöläisiä köyhässä pohjoiskylässä, jossa oli niukasti mitään saatavilla. Perheeseen kuului kaikkiaan 8 lasta, äitini oli heistä nuorin. Pappa teki monenlaisia työkaluja sekä keittiövälineitä käsin ja kierteli niitä kaupustelemassa elannon saamiseksi, mummon hoitaessa yksin suurperhettä kotona.

Vispilöitä mummoni teki aina keväisin koivun kuorituista oksista yhteen sitomalla. Itse en häntä tai pappaa koskaan ole tavannut, sillä Elma mummo kuoli vuonna 1972 oman äitini ollessa vasta 17 vuotta, ja isäänsä äiti ei edes muistanut, sillä hänen isänsä kuoli joulukuussa vuonna 1955 äitini ollessa 11kk vanha.

 Tämä kaulin on siis ainakin 80vuotta vanha, ja sen on äitini aikoinaan itselleen muistoksi pelastanut lapsuudenkotia Ylilän-mökkiä tyhjättäessä. Myöhemmin kyseinen mökki paloi tuhopolton seurauksena, mutta se on jo eri tarina. Tätini on monesti myös tällä kaulimella lapsuuden kodissa leiponut! Tuohon aikaan lapset osallistuivat paljon kodin askareisiin ja tekivät töitä leipänsä eteen, ainakin köyhemmissä kylissä.

Äitini Terttu Rytinki-Tiihonen on kuulemma leiponut tällä kaulimella vielä joskus sen jälkeen, kun on tämän itselleen pelastanut talteen. Joskus - 70-90 lukujen välissä tällä on varmaan viimeksi leivottu, sillä itse en ainakaan muista, että äitini olisi tätä kaulinta käyttänyt minun aikanani ja olen syntynyt vuonna -88. Muistan vain sen, että se roikkui meidän keittiössä lapsuuden kodissa koristeena seinällä, monesti kysyinkin miksi äiti ei leipoessaan käytä sitä?

Hän vastasi, että siksi koska se on haljennut ja melko vanha. Äiti vannotti myös ettei sitä saisi käyttää tai ottaa leikkeihin, sillä se on hänelle tärkeä koriste- ja muistoesine lapsuuden kodista.

Minulle kaulin päätyi äidiltäni perintönä. Äitini kuoli 2010 lokakuussa vasta 55vuotiaana, minun ollessa 21 vuotta. Äiti oli joskus 15 vuotta sitten vitsaillut, että minä saan kyseisen kaulimen perinnöksi sitten kun hänestä aika jättää, tai jos haluamme niin voimme tapella siitä sitten, mutta muuta perintöä häneltä tuskin tulee koskaan jäämään, hän vitsaili aikanaan.

 Minä sen sitten ominlupineni talteen otin äitini poismenon jälkeen.

Eikä ole kuudesta muusta sisaruksesta kukaan ainakaan vielä kysellyt tämän perään! Johtuu ehkä siitä, että itse olen sisarusparvesta kovin leipomaan, ja tekemään muutenkin asioita käsin. Arvostan äidin suvun historiaa sekä käsitöitä yleensä. Nykyään tämä kaulin roikkuu oman perheeni keittiön seinää koristamassa, ja on minulle tärkeä pala Rytingin-suvun historiaa.

 Olen lisännyt siihen pitsinauhaa ja paperikukkia koristeeksi, muuten en ole kaulinta muokkaillut, eikä mikään koriste ole liimalla kiinni, ovat vain sitomalla kiinnitetty, sillä en halua pilata kaulinta, vaan toivon sen säilyvän mahdollisimman alkuperäisessä muodossa myös omille jälkipolvilleni.

Jonkinlainen pieni seinävitriini olisi mukava tälle rakantaa vaikkapa vanhoista ikkunoista, ja lisätä sinne mukaan tämän kaulimen tarina, ehkäpä vielä tulevaisuudessa saan sen verran aikaiseksi.

Perintökaulin ennen ”ehostusta”

Kuulumisia (päivitetty 31.05.2018)

Tervetuloa blogiini! Tänne päivitän kuulumisia ja sivustolle tulleita päivityksiä. Olen tässä viime päivien aikana huomannut että sivuston kävijämäärä on kasvanut, hieman harmittaa että en ole vielä saanut kauheasti ohjeita tänne lisättyä, mutta koittakaa ystävät hyvät olla kärsivällisiä. Niin se vaan on etä arki ja opiskelut ovat viime kuukausina vieneet suuren osan ajastani, ja tästä syystä en ole ehtinyt kuvallisia ohjeita kasaamaan. Näihin pariin kuukauteen sivustoni perustamisesta on mahtunut paljon niin iloa kuin surua. On ollut juhlaa, näyttötyötä, koulutehtäviä ja projekteja, lapsiperhearkea, uusien asioiden löytämistä, luopumista jne. Ihan kaikkein henkilökohtaisimpia asioita en lähde tässä avaamaan, sillä en näe sitä tarpeelliseksi mutta toivon teidän ymmärtävän. 

Ihanaa kesää toivotan teille kaikille ja toivon että teillä on aikaa lomailuun, harrastamiseen ja rentoutumiseen rakkaiden ihmisten parissa. Toivon myös että itselläni kesäloman aikana jäisi aikaa myös näiden sivujen ylläpitoon ja päivittämiseen, ensi kuu vielä ahkeraa pakertamista koulun parissa, ja sen jälkeen muutama viikko lomaa. Kiitos teille kärsivällisyydestänne ja toivottavasti jaksatte seurata sivuston kehittymistä vielä jatkossa!