Syksyn kuulumisia (päivitetty 19.10.2018)

Opiskelut ja lapsiperhearki ovat pitäneet minut jälleen kiireisenä. Tänään minulla kuitenkin alkoi syysloma ja sen kunniaksi ajattelin hieman koittaa keretä päivittämään sivustoa ja blogia. Paljon on kerennyt tapahtua, elokuussa meillä oli muutto uuteen asuntoon ja olen pikkuhiljaa tuunaillut kalusteita uuteen kotiin sopivaksi. Uudessa kodissa on mielettömän ihana suuri terassi johon sain heti ideoita mitä sinne ensi kesänäkin voisi esille laittaa. Tällähetkellä terassilta löytyy terassipöytä, pari tuolia ja pyöränvanteesta tekemäni valollinen seinäkoriste, tekokukille maljakoksi maalattu lasipullo, sekä maalausnurkkaus jota tosin olen alkanut jo siirtää talviteloilleen.

 

Lokakuun alussa aloitin työharjoittelujakson ohjaustoiminnan parissa. Opintojeni myötä olen tutustunut tuotesuunnitteluun ja päässyt toteuttamaan sitä myös itse. Suunnittelin mm. lokerointia vastustavat korvakorut kierrätysmateriaaleista. Korujen teko kierrätys- ja luonnonmateriaaleista on kiehtovaa, vaikkakin pidän työskentelystä myös jalometallien parissa. Mielessäni on vilahtanut ajoittain ajatus oman kierrätyskorumalliston suunnittelusta ja toteutuksesta, aika näyttää jääkö homma haaveilu asteelle, vai ottaako ajatus vielä lisä tuulta alleen. Saksalaiselta työharjoittelija ystävältäni loppuu harjoittelu lomani aikana joten halusin muistaa häntä jotenkin. Työharjoittelu paikkamme miljöössä kasvaa valtavasti tammenterhoja joten eräänä päivänä päädyin keräämään terhojen hattuja ja tein hänelle kaulakorun yhdistäen niitä metalliketjuun, ajatuksena antaa hänelle matkaan muistoksi jotain käsin tehtyä täältä suomesta. Tästä sain myös ajatuksen ehkä jatkojalostaa ideaa eteenpäin tulevaisuudessa.

 

Olen edelleen teidän lukijoiden ja sivujeni seuraajien puolesta pahoillani siitä että en ole ohjeita ehtinyt sivustolle päivittämään, tällä hetkellä sitä en myöskään pysty tekemään, sillä suurinosa ohjekuvamateriaaleistani löytyy läppäriltäni josta hajosi muuton yhteydessä piuha, enkä vielä ole saanut uutta tilalle. Kiitos kuitenkin kärsivällisyydestänne ja mitä ihaninta syksyä jokaiselle! Toivon että ennen joulua kerkeisin muutamat jouluaiheiset käsityö-ohjeet kuvineen kasaamaan!

Tunnelmakuva uuden asunnon terassilta (kuvassa n.1/3 osa terassistamme)

Saksalaiselle ystävättärelleni tehty kaulakoru läksijäislahjaksi

Häkkilokero korvikset ja tarina niiden takaa

Nämä kierrätyskorvikset syntyivät jyrsijäverkon, helmien ja kuparilangan lisäksi ajatuksesta vastustaa ihmisten lokeroimista, sekä mustavalkoista ajattelutapaa. Helmet symboloivat mustavalkoisia ajatuksia ja häkkilaatikot niitä lokeroita jotka koittaa meitä ihmisiä määrittää. Nämä korvakorut muistuttavat siitä että meissä jokaisessa on monia ulottuvuuksia eikä ketään voi sulloa yhteen ainoaan lokerotyyppiin. Sen sijaan mustavalkoisen ajattelumallin voi jättää vaikka häkkilokeroon, ja ajatella sekä nähdä tämä maailma ja sen ihmiset kaikessa värien kirjossa, kaikkine ulottuvuuksineen. Jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin on, ja jokaisessa meissä on monia erilaisia ulottuvuuksia ja piirteitä jotka ovat rikkautta. Näistä rikkauksista syntyy kaunis ja uniikki kokonaisuus, juuri omanlainen ja arvokas. Ole sellainen kuin olet, ja arvosta itseäsi on se viesti jota näillä korvakoruilla haluan välittää!

Saman ajatuksen siivittämät korut yhdellä lokerolla (oikenpuoleinen kuva)

Tuikkufoliokorvakorut ja tarina niiden takaa

Ensimmäiset tuikkufoliokorvakoruni syntyivät alunperin kierrätysajatuksen lisäksi puolustamaan herkkyyttä ja herkkyyden voimaa. Tuikkufolio materiaalina on herkkä ja varoen työstettävä. Lehti symboloi luonnon ja ihmisen herkkyyttä sekä herkkyyteen liittyvää voimaa. Herkkä ei ole voimaton, herkkyys on vahvuus jota pitää kunnioittaa ja vaalia. Luonto on herkkä ja tarvitsee huolenpitoa, luonto antaa myös meille ihmisille voimaa. Herkkä ihminen osaa näyttää tunteensa, ja tuntea empatiaa toisia kohtaan, se on todellista rohkeutta ja vahvuutta! Nämä korvakorut kannustavat kierrättämään ja vaalimaan jokaisen omaa herkkyyttä! Ole sellainen kuin olet, pidä huolta itsestäsi ja muista on se viesti jota näillä korvakoruilla haluan välittää! 

Kaulimen tarina

Ehostettu perintökaulin

Pala äitini suvun historiaa keittiön seinällä (Päivitetty 17.07.2018)

Tämä kaulin on valmistettu käsityönä vuonna 1938. Kaulin on peräisin äitini kotikylästä Syötteeltä vanhasta Vaarankylästä, joka sijaitsee pohjoisessa n.150km Oulusta pohjoiseen, lähellä Pudasjärven kaupunkia. Köyhän suurperheen perintökaulin.

Tällä on varmasti monia satoja ellei jopa tuhansia leipiä aikanaan leivottu. Kuulemani perusteella äitini äiti Eliina Rytinki (Elma) on tämän kaulimen saanut mieheltään Eino Johannes Rytingiltä häälahjaksi vuonna 1938. Kaulin on pappani Einon itse käsin veistämä, kokopuisesta metrihalosta veistetty. Siihen aikaan tehtiin kirnut, pirttipöydät ja vispilätkin itse. Isovanhempani olivat käsityöläisiä köyhässä pohjoiskylässä, jossa oli niukasti mitään saatavilla. Perheeseen kuului kaikkiaan 8 lasta, äitini oli heistä nuorin. Pappa teki monenlaisia työkaluja sekä keittiövälineitä käsin ja kierteli niitä kaupustelemassa elannon saamiseksi, mummon hoitaessa yksin suurperhettä kotona.

Vispilöitä mummoni teki aina keväisin koivun kuorituista oksista yhteen sitomalla. Itse en häntä tai pappaa koskaan ole tavannut, sillä Elma mummo kuoli vuonna 1972 oman äitini ollessa vasta 17 vuotta, ja isäänsä äiti ei edes muistanut, sillä hänen isänsä kuoli joulukuussa vuonna 1955 äitini ollessa 11kk vanha.

 Tämä kaulin on siis ainakin 80vuotta vanha, ja sen on äitini aikoinaan itselleen muistoksi pelastanut lapsuudenkotia Ylilän-mökkiä tyhjättäessä. Myöhemmin kyseinen mökki paloi tuhopolton seurauksena, mutta se on jo eri tarina. Tätini on monesti myös tällä kaulimella lapsuuden kodissa leiponut! Tuohon aikaan lapset osallistuivat paljon kodin askareisiin ja tekivät töitä leipänsä eteen, ainakin köyhemmissä kylissä.

Äitini Terttu Rytinki-Tiihonen on kuulemma leiponut tällä kaulimella vielä joskus sen jälkeen, kun on tämän itselleen pelastanut talteen. Joskus - 70-90 lukujen välissä tällä on varmaan viimeksi leivottu, sillä itse en ainakaan muista, että äitini olisi tätä kaulinta käyttänyt minun aikanani ja olen syntynyt vuonna -88. Muistan vain sen, että se roikkui meidän keittiössä lapsuuden kodissa koristeena seinällä, monesti kysyinkin miksi äiti ei leipoessaan käytä sitä?

Hän vastasi, että siksi koska se on haljennut ja melko vanha. Äiti vannotti myös ettei sitä saisi käyttää tai ottaa leikkeihin, sillä se on hänelle tärkeä koriste- ja muistoesine lapsuuden kodista.

Minulle kaulin päätyi äidiltäni perintönä. Äitini kuoli 2010 lokakuussa vasta 55vuotiaana, minun ollessa 21 vuotta. Äiti oli joskus 15 vuotta sitten vitsaillut, että minä saan kyseisen kaulimen perinnöksi sitten kun hänestä aika jättää, tai jos haluamme niin voimme tapella siitä sitten, mutta muuta perintöä häneltä tuskin tulee koskaan jäämään, hän vitsaili aikanaan.

 Minä sen sitten ominlupineni talteen otin äitini poismenon jälkeen.

Eikä ole kuudesta muusta sisaruksesta kukaan ainakaan vielä kysellyt tämän perään! Johtuu ehkä siitä, että itse olen sisarusparvesta kovin leipomaan, ja tekemään muutenkin asioita käsin. Arvostan äidin suvun historiaa sekä käsitöitä yleensä. Nykyään tämä kaulin roikkuu oman perheeni keittiön seinää koristamassa, ja on minulle tärkeä pala Rytingin-suvun historiaa.

 Olen lisännyt siihen pitsinauhaa ja paperikukkia koristeeksi, muuten en ole kaulinta muokkaillut, eikä mikään koriste ole liimalla kiinni, ovat vain sitomalla kiinnitetty, sillä en halua pilata kaulinta, vaan toivon sen säilyvän mahdollisimman alkuperäisessä muodossa myös omille jälkipolvilleni.

Jonkinlainen pieni seinävitriini olisi mukava tälle rakantaa vaikkapa vanhoista ikkunoista, ja lisätä sinne mukaan tämän kaulimen tarina, ehkäpä vielä tulevaisuudessa saan sen verran aikaiseksi.

Perintökaulin ennen ”ehostusta”

Kuulumisia (päivitetty 31.05.2018)

Tervetuloa blogiini! Tänne päivitän kuulumisia ja sivustolle tulleita päivityksiä. Olen tässä viime päivien aikana huomannut että sivuston kävijämäärä on kasvanut, hieman harmittaa että en ole vielä saanut kauheasti ohjeita tänne lisättyä, mutta koittakaa ystävät hyvät olla kärsivällisiä. Niin se vaan on etä arki ja opiskelut ovat viime kuukausina vieneet suuren osan ajastani, ja tästä syystä en ole ehtinyt kuvallisia ohjeita kasaamaan. Näihin pariin kuukauteen sivustoni perustamisesta on mahtunut paljon niin iloa kuin surua. On ollut juhlaa, näyttötyötä, koulutehtäviä ja projekteja, lapsiperhearkea, uusien asioiden löytämistä, luopumista jne. Ihan kaikkein henkilökohtaisimpia asioita en lähde tässä avaamaan, sillä en näe sitä tarpeelliseksi mutta toivon teidän ymmärtävän. 

Ihanaa kesää toivotan teille kaikille ja toivon että teillä on aikaa lomailuun, harrastamiseen ja rentoutumiseen rakkaiden ihmisten parissa. Toivon myös että itselläni kesäloman aikana jäisi aikaa myös näiden sivujen ylläpitoon ja päivittämiseen, ensi kuu vielä ahkeraa pakertamista koulun parissa, ja sen jälkeen muutama viikko lomaa. Kiitos teille kärsivällisyydestänne ja toivottavasti jaksatte seurata sivuston kehittymistä vielä jatkossa!